Daaliat – muistoja lapsuuden mummolasta

Ensimmäinen muistoni daalioista on lapsuuden mummolasta, jossa isoäitimme hoivasi omiaan. Meillä päin daalioita kutsuttiin joriineiksi. Isoäiti kantoi syksyllä kallisarvoiset daalian juurakot kellariin, nosti ne keväällä ruukkuihin juurtumaan ja alkukesästä istutti maahan. Kesäkuun alussa hänen puuhansa eivät vielä loppuneet. Hän levitti daaliapenkin päälle hallan suojaksi havuja tai joutilaita kankaita (kuten juuttikankaisia säkkejä). Myös me lapsenlapset olimme varpaillamme hallan takia – se oli selvästikin vihoviimeinen kiusa.

Kesällä daalioita ihailtiin ja kesäkuvat otettiin siten, että isoäiti seisoi pönäkkänä kukkivien komistusten vieressä. Se oli pihan paras paikka. Daalioista tehtiin pionien ja parsanoksien kanssa kukkakimppuja pirtin tai salin pöydälle. Tämä daalioiden kanssa veivaaminen ei ulkopuolisesta näyttänyt vaivattomalta työltä. Jotain hohtoa siinä ilmeisesti oli, sillä rituaali toistui vuodesta toiseen.

Minä ja daalian juurakko

Pari vuotta sitten toukokuussa Latviassa Riikan keskustorilla huomasin ”maalaistuotteiden” rivistön, missä myytiin daalian juurakoita. Iäkäs rouva oli lajitellut kenkälaatikkoon pieniä juurakonpaloja euron kappalehintaan. Ostin pussillisen juurakoita kauniin kuvan innoittamana ja toin ne huolettomasti kotimaahan. Mieleeni ei juolahtanut tarkistaa, saako Suomeen tuoda ulkomailta kasveja tai mukuloita. (Tarkistin myöhemmin Eviran nettisivuilta, että EU-maista saa tuoda Suomeen pieniä määriä ”kasvin osia” omaan käyttöön. Ks. Eviran ohje 14004 Kasvien tuontiehdot yksityishenkilöille.)

Juurakkopussi unohtui pariksi viikoksi purkamattomaan matkalaukkuun. Kurttuiset mukulat kädessäni mietin, heitänkö mokomat menemään. Päätin kuitenkin pienen googlaamisen jälkeen upottaa daalian juurakot multaan – olinhan ne tänne asti raahannut. Ruukku jäi oman onnensa nojaan Louhikko-mökkimme pihalle.

Luonto hoiti kastelun ja aurinko auttoi asiaa, sillä juhannuksena ruukku oli täynnä versoja.

Daaliainnostus alkaa

Onneksi olin istuttanut juurakot sattumalta oikein päin! Daalia kasvatti pikkuhiljaa metrisiin varsiin upeita viininpunaisia kukkia. Olimme aivan myytyjä tästä harjoitteludaaliastamme. Aloimme ymmärtää paremmin edesmennyttä isoäitiämme. Näitä olisi kiva saada lisää!

Luulen, että ensimmäinen daaliani menestys piili siinä, että kyseessä on vanha lajike, joka on vahvaa, helppoa ja kestävää maalaiskantaa. Huonommallakin hoidolla se puhkesi kukkaan ja kasvatti vahvaa juurakkoa seuraavaa kesää varten.

Myöhemmin olen ostanut daalian juurakoita kotimaan puutarhaliikkeistä ja marketeista sekä uudestaan samaiselta keskustorilta Riikasta. Täytyy sanoa, että Riian keskustorin ”torimummojen” juurakot ovat olleet laadussa ja kestävyydessä voittajia näihin muihin verrattuna.

Daalioita on eri värisiä, pituisia ja muotoisia. Omaan silmään sopivat kenties ne vähän hillitymmästä päästä olevat laijit. Joidenkin kukkien värimaailma ja jopa tekokukkamainen muoto tuntuvat kovin eksoottisilta maalaismaisemassamme. Onneksi daalioita löytyy varmasti jokaisen makuun sopivia! Hurjimmillekin luomuksille löytyy paikkansa.

Daalioiden kasvatus meidän tapaan

Jokaisella daalian kasvattajalla on omanlaisensa vuosikello ja kädenjälki kasvatustyössä. Meidän on pakko huomioida vapaa-ajan mökkeilyyn ja ajankäyttöön liittyvät realiteetit. Meillä hoitotyöt tehdään silloin, kun siihen on tovi aikaa. Joitain mutkia myös suoristetaan. Olemme esimerkiksi päätyneet kasvattamaan daalioita ruukuissa, jotta niiden hoitaminen olisi vaivattomampaa.

Daalian juurakot syksyllä suojaan

Daalian juurakot talvehtivat meillä Louhikko-mökin pimeässä ”hillo- ja mehukellarissa”. Sopu sijaa antaa. Mehupullot ovat toisella seinustalla ja juurakot toisella. Kellarin lämpötila on 7 astetta, mikä on ehkä pari astetta liian lämmintä daalioille. Tämä ei kuitenkaan meillä ole haitannut talvehtimista.

Daaliat katkaistiin syksyllä ja nostettiin tyngästä kiinni nappaamalla pois ruukuista. Teimme tämän ennen kuin halla riepotti vihreitä varsia ja lehtiä. Multaa ravisteltiin juurakoista ja juurakko pantiin paperikassiin tai sanomalehteen käärittynä matalaan pahvilaatikkoon. Monien käyttämää kuivahtamisvaihetta emme viime syksynä ehtineet toteuttaa. Emme uskaltaneet jättää juurakoita ulos paleltumaan satunnaisia viikonloppuvisiittejämme odottamaan. Eli karusti siirto suoraan hillokellariin. Tätä ei kenties voi pitää suosituksena mutta meillä se toimii.

Juurakot nimetään (paperikassin päälle kirjoitetaan nimi tai ainakin väri), jotta muistaisimme istutettavat lajit. Näin ainakin ideaalitilanteessa toimitaan. Meidän puutarhuri jätti osan nimikoimatta eli jännitystä riittää, kun odotetaan avautuvia kukintoja.

Talvisuojauksessa on monenlaisia tapoja. Tätini, samalta kylältä, on tässä asiassa oikaisemisen (ja ennen kaikkea puutarhanhoidon) mestari. Hän vie valtavan daaliaruukkunsa (halkaisijaltaan ainakin 70cm) sellaisenaan kellariin ja tuo takaisin pihalle toukokuussa. Epäuskoisina odotamme keväisin, onko juurakko elossa. Aina se on ollut. Daalioiden punainen kukkaryöppy on uskomattoman kaunis vuodesta toiseen.

Daalian juurakot keväällä multaan

Maaliskuun lopulla daalian juurakot kannettiin ylös kellarista. Ajankohta oli aikainen mutta se sopi meidän kalenteriin. Saunan pesuhuone toimi oivallisena istutusareenana. Puutarhamultasäkkejä ja ruukkuja oli tätä tarkoitusta varten varastoitu lämpimään varastoon.  Istutuspuuha oli aikamoinen souvi, vaikka aikaa puuhaan ei mennyt kuin parisen tuntia.

Olen pysynyt lujana ja hankkinut vain pari uutta juurakkoa entisten lisäksi. Talvisäilössä oli paljon juurakoita ennestään ja tavoitteena on tänä kesänä pikemminkin vahvistaa aika pienikokoisia juurakoita kuin hankkia lisää lajikkeita. No…vähän uutta keltaista lajiketta oli kuitenkin pakko hankkia, jotta saisimme keltaisen daaliaruukun (niin ikään keltaisen) Esikko-mökkimme terassille. Nyt kun muistelen, taisin ostaa lilaakin lajiketta samalla, kun hain multasäkkejä puutarhaliikkeestä. Eli kyllähän näitä uusiakin juurakoita putoilee ostoskoriin heikkoluonteisella puutarhurilla…

Daaliat kasvavat ruukuissa

Ruukkudaaliat sopivat meidän puutarhanhoitoon hyvin. Näin meidän ei tarvitse tehdä daalioille uusia kukkapenkkejä ja ruukkujen siirtäminen paikasta toiseen on kätevää (jos ruukkujen painavuus ei haittaa). Kukkivat daaliat voi tuoda paraatipaikalle kuten terassille ihailtavaksi. Daalioiden pituuseroja ei tarvitse huomioida kuten maahan istutettaessa. Ruukkuistutettujen daalioiden syystyöt helpottuvat ja saamme juurakot sujuvasti talvisuojaan.

Viime kesän jälkeen opin, että daaliat kannattaa istuttaa todella suuriin ruukkuihin, joista vesi valuu pohjasta ulos. Juurakot kasvavat lannoitetussa mullassa vauhdilla ja ruukku tulee helposti pieneksi. Pienessä ruukussa pitkäksi hujahtanut daalia sekä kaatuilee että kuivahtaa helposti.

Suuria ruukkuja haalimme milloin mistäkin, välillä myös kirpputoreilta. Myös pari altakastelevaa ruukkua on eksynyt mukaan. Niiden kanssa pitää olla varovainen ja ne tulee sijoittaa paikkaan, jossa sadevesi ei lotise suoraan daalioiden niskaan. Alla olevat vesisäiliöt täyttyvät helposti sadevedellä ja daaliat kärsivät liiasta kosteudesta. Olen tällä tavalla onnistunut mädännyttämään joitain juurakoita.

Tilaa vievä esikasvatettava

Daalian juurakot istutettiin puutarhamultaan, jota kului 5 isoa säkkiä. Ruukkuja tuli kaiken kaikkiaan 14 kpl.

Daalia on meillä vähän pulmallinen esikasvatettava. Tällä hetkellä ne kasvavat mökin ikkunan edessä matalien penkkien päällä. Ne vievät paljon tilaa eivätkä ole kovin nätti sisustuselementti. Mökkimme on viikot peruslämmöllä (7 astetta) ja kastelukin tapahtuu satunnaisesti. Uskomme kuitenkin optimistisesti, että kaikki tämä vaiva kannattaa!

Daaliat versovat parin viikon kuluttua

Nyt kahden viikon kuluttua (huhtikuun puolella) 12 daaliaa on lähtenyt versomaan. Loput kaksi jumittavat vielä tai ovat ottaneet lopullisesti talvisäilytyksestä siipeensä. Ilmeisesti viileä sisäilma ja niukka kastelu eivät ainakaan estä kasvamista. Auringonvaloa onneksi tulvii ikkunoista. Varret eivät toivottavasti kasva pitkiksi ja honteloiksi näissä oloissa.

Daalioiden kanssa on vielä puuhaa

Aion vielä latvoa daaliat ennen kesää, jotta ne tulisivat tuuheammiksi. Toukokuussa ne nostetaan etuterassille luonnon armoille. Sen jälkeen niitä hellitään maatuneella hevosenlannalla (jota en viitsi tässä ”olohuonevaiheessa” ottaa käyttöön). Hyvät tukikepit ovat myös tarpeen, sillä pitkät varret tulevat keskikesällä tarvitsemaan niitä.

Lopuksi

Daalioiden kohdalla jokainen kesä on yleensä edellistä kukkivampi. Tänä kesänä odotan muutaman kukkavarren sijasta runsaampaa kukintaa nuorien juurakoiden kasvaessa tukevammiksi. Oma daaliaharrastukseni on vasta alkutaipaleella. Onneksi pääsen ihailemaan runsaampia kukkivia daaliaistutuksia kylän maalaistalojen puutarhoissa.

Toivottavasti tämä kesä on lämpimämpi ja aurinkoisempi kuin edellinen. Viime kesänä esikasvatuksesta huolimatta kukinta tapahtui vasta loppukesästä.  Sateet hakkasivat kukkaparkoja oikein kunnolla. Syksyllä nostimme daaliaruukkuja kylätien puolelle taloa, jotta ohikulkijatkin voisivat nauttia näistä kukkien kuningattarista.

Haaveeni, kaikesta järkeilystä huolimatta, on saada puutarhaamme joitain vanhoja suomalaisia daalialajikkeita. Sellaisia, joita mummolassa kasvoi ennen vanhaan.